:: kenelle kellot soivat

by mitvit

Ka’vittu sillälailla, sanoi Andersson kun hevonpaskaan kupsahti.

Muutama viikko ehti vierähtää isojen mediatalojen blogi-invaasiosta ja jo keskustellaan, miten pitäisi käyttäytyä. Vaikutusvaltaisessa Pinserissä käydään sekä merkinnöissä että kommenteissa keskustelua, pitäisikö tuhmuus stilisoida näkymättömiin mainontaa varjostamasta. Noitarovion sytykkeeksi on tungettu kaksi uutuusblogia, joiden nimet sanon tässä vain kuiskaten ja sensuroin rumat sanat tähdillä: Krapula***** ja Runkku*****.

Olen ennenkin ollut huomaavinani, että päiväkirjailevassa maailmassa liikkuu visionäärejä, jotka olisivat onnellisempia, jos blogilistalta löytyisi vain it- ja media-ammattilaisten blogeja. Sekaan voitaisiin säälistä päästää yksi etabloitunut korkeakulttuuritoimija, että saataisiin mukaan turvallinen tussahdus taiteellista hajua.

Helsingin Sanomien toimittaja, verkkoliitteen kehityspäällikkö ja HS:n tuoreen teknologiablogin kirjoittaja Pekka Pekkala oireilee Pinserin kommenteissa:

“Antaa muuten hyvän kuvan nämä toplistojen Runkku- ja Krapulblogit Suomen blogiskenestä juuri kun on saatu tavisjulkisuutta esim. Kuukausiliitteen kautta. 😀
“Mitä siellä blogilisalla oli?”
“No siellä oli niitä Hesarin blogeja ja sitten jotain runkkujuttuja.”

As we say in Finland, reilu meininki!”

Pekkala älähtää Hesarin arvovallalla mielipiteen siitä, minkälaista materiaalia tasavallan suurimman päivälehden markkinointiblogien ympärillä olisi suotavaa olla olematta. On aikoihin eletty.

Tiedän kyllä, että arvon toimittaja on pitkän linjan bloginikkari ja omaa vahvan näkemyksen verkkokulttuurista. Kuitenkin, kun kirjoittaa suuren mediakonsernin sateenvarjon alla, mielipiteet aika nopeasti myös edustavat mediakonsernin näkemystä – semminkin kun kommentin linkki omasta nimestä johtaa HS-blogiin. Ja jos Helsingin Sanomat ryhtyy vetämään rajalinjoja ja paaluttamaan kirjoittamisen moraalia, minä tulen punaisessa kerrastossani, karvis-pyyhe olkapäillä ja kivitän sanomatalon ikkunat paskaksi.

Aivan kummallisena pidän muutenkin pikkusievistelevää huolestuneisuutta ja ahdasta tuohtumusta tuhmuudesta ja jostain kuvitteellisesta julkikuvasta, joka kiinnostanee Kekkostakin. “Nyt pikku-Matti et räplää sitä pippeliä, mitä ihmisetkin sanoo? Pyyhi nenäs, kaikki kattoo!“. Jos minulta kysytään, niin tähän tehosekoittimeen mahtuu vielä lukemattomia litroja verta ja spermaa. Se on sitten vaan kestettävä, huulta purren, alaleuka moraalisesta kiihtymyksestä väpisten.

Ainakin minulle – vieläkin – verkkopäiväkirjailu edustaa vahvasti portinvartijoista vapaata ITE-kulttuuria. Kirjoittamista, joka antaa äänen äänettömille. Kirjoittamista, joka ei pyri tuottamaan lisäarvoa. Kirjoittamista, jonka palkinto on itse kirjoittamisen suoma tyydytys. Luomisen, vaikka vaatimattomankin, ihme.

Olen toki ollut tietoinen, että joku jossain vaiheessa väistämättä ryhtyy välinettä kapitalisoimaan – oikeutetustikin, onhan tämä vapaa foorumi – mutta minun ei tarvitse pitää siitä. Vaan jos talouden toimija pyrkii kutistamaan Suomen lain jo rajaamaa tonttia julkisuuteen välittyvän kuvan perusteella, toivon syvästi, että muuallakin kuin minun päässäni soivat kellot. Nimittäin, ne soivat sinulle.

sikamessias

Muutenkin, blogimaailman kypsyessä, sen sisään pyritään entistä enemmän ujuttamaan kummallisia orjakulttuurin aineksia. Ehtoisana esimerkkinä vaikkapa käytettävyysvaikuttaja Jakob Nielsenin blogiteesien vatsaa kääntävä yhdeksäs kohta (vapaa suomennos): “Älä unohda kirjoittavasi tulevalle pomollesi“. Olisi siis suotavaa käydä itse – etukäteen – ostamassa kahleet, lukita itsensä patteriin ja heittää avain ikkunasta. Erityisen raikasta ja luovuuteen kannustavaa ajattelua.

Olen hieman hämmentynyt, että Pinserin Samik, joka on mielestäni aina ihailtavasti pystynyt erottamaan omat mieltymyksensä blogilistan ylläpitäjävastuusta ja toiminut avarakatseisella intuitiolla, suostuu kuuntelemaan ja kommentoimaan palstallaan esitettyjä näkemyksiä krapula-sanan degeneroivasta vaikutuksesta. Minä niin kovasti toivon, että blogilista vastaisuudessakin suo päivälehtien ja Manta Ray Holdingsin puristuksessa puhemahdollisuuden myös meille juopotteluun taipuvaisille runkkareille.

Sitäpaitsi… Krapulablogi + Runkkublogi? Jos joku vielä perustaisi Salamipizzablogin, niin siinähän olisi kasassa ihan normisunnuntai.

[Se virallinen huomautus: Tämän kirjoittaja pitää valtavasti Krapulablogista, sekä kirjoittajansa aikaisemmista päiväkirjoista. Runkkublogiin kirjoittajalla ei ole emotionaalisia sidoksia. Tissit.]

Advertisements